|
|
Dysfasia - lapsen kielen- ja puheenkehityksen häiriö
Dysfasia on yläkäsite vaikeille kielen- ja puheenkehityksen häiriöille. Nimityksiä ”kielen kehityksen erityisvaikeus”, ”puheen ja kielen erityishäiriöt” ja ”dysfasia” käytetään yleisesti kuvaamaan sitä, että lapsen kieli kehittyy selvästi hitaammin kuin hänen muu kehityksensä, eikä lapsella ole kuulovammaa tai neurologista sairautta, joka selittäisi kielelliset vaikeudet. Kielihäiriöisen lapsen vanhempana vastaan saattaa tulla myös erilaisia diagnostisia kriteereitä, jotka tulevat WHO:n ICD-10-tautiluokituksesta.
F 80 Puheen ja kielen kehityshäiriöt
Normaali kielen omaksuminen on häiriytynyt kehityksen varhaisvaiheista asti. Häiriöt eivät suoraan johdu neurologisista poikkeavuuksista, puhemekanismin häiriöistä, aistivammoista, älyllisestä kehitysvammaisuudesta eivätkä ympäristötekijöistä. Lapsi kykenee kommunikoimaan ja ymmärtämään tutuissa tilanteissa paremmin, mutta kielelliset kyvyt ovat heikentyneet kaikissa tilanteissa.
F 80.1 Puheen tuottamisen häiriö
Puheen kehityksessä on huomattavia yksilöllisiä vaihteluita. Selvänä viivästymänä pidetään yksittäisten sanojen puuttumista kaksivuotiaalla ja yksinkertaisten kahden sanan lauseiden puuttumista kolmevuotiaalla. Myöhemmät häiriöt sisältävät mm. rajoittunutta sanaston kehitystä, liiallista muutaman yleisen sanan käyttöä, vaikeutta löytää sopivia sanoja, sanojen korvaamista, ilmaisun liiallista lyhyyttä ja kypsymättömiä lauserakenteita. Liiallinen kielioppisääntöjen yleistäminen voi heikentää puheen sujuvuutta ja aiheuttaa vaikeuksia aikajärjestyksissä menneistä tapahtumista puhuttaessa. Lapsen nonverbaalinen viestintä, kuten hymyt ja eleet, sekä ”sisäinen” kieli mielikuvitus- ja jäljittelyleikkeineen säilyvät lähes normaaleina ja lapsen kyky kommunikoida ilman sanoja on melko hyvä. Lapsi pyrkii kompensoimaan puheen puuttumisen demonstraatioilla, eleillä, ilmeillä tai äänillä, jotka eivät ole puhetta. Vaikeudet kaverisuhteissa, tunnehäiriöt, käytöshäiriöt ja/tai yliaktiivisuus ja tarkkaamattomuus ovat kuitenkin yleisiä erityisesti kouluikäisillä.
F 80.2 Puheen ymmärtämisen häiriö
Puheen ymmärtämisen häiriössä lapsen kyky ymmärtää kieltä on älykkyysikää huonompi. Lähes kaikissa tapauksissa myös kielellisessä ilmaisukyvyssä on merkittävää häiriötä. Selviä puheen ymmärtämisen häiriön merkkejä ovat yksivuotiaalla reagoimattomuus tuttuihin nimiin, 1,5- vuotiaalla kyvyttömyys tunnistaa vähintään muutamia yleisiä esineitä ja 2- vuotiaalla kyvyttömyys seurata yksinkertaisia ohjeita. Myöhemmin esiintyy kyvyttömyyttä ymmärtää kieliopillisia rakenteita (esim. vastakohtia, kysymyksiä, vertailuja) ja kielen tarkempia vivahteita (esim. äänensävyjä). Lähes aina myös puheen tuottaminen on viivästynyt ja poikkeavuudet sanojen ja äänteiden tuottamisessa ovat yleisiä. Usein liittyy myös tunne- ja käytöshäiriöitä sekä sosiaalisia häiriöitä, hyperaktiivisuus, tarkkaamattomuus, puutteelliset sosiaaliset taidot ja kavereista eristäytyminen ja liiallinen ujous ovat yleisiä oireita. Lapset voivat toistaa kieltä, jota eivät ymmärrä ja heidän mielenkiinnon kohteensa voivat olla rajoittuneita. |
