Pöllöt

Päijät-Hämeen Dysfaattisten ja
Kuulovammaisten Lasten Tuki ry

AjankohtaistaYhdistysYhteystiedotHyvä tietääArkistoLinkit PienennäSuurenna

Hyvä tietää

Dysfasia

Dysfasian diagnosointi

Kielihäiriön alatyypit

Kuntoutus

Kodin tuki

Kommunikointi

Kirjallisuutta

 

 

 

Lähteet:
Siiskonen, Aro, Ahonen, Ketonen: Joko se puhuu (2003)
Kranowitz, Carol: Tahatonta tohellusta(2003)

 

Kommunikointi dysfaattisen lapsen kanssa

Dysfaattisten lasten kielelliset ongelmat ovat vaihtelevia. Puhe voi olla epäselvää tai puuttua kokonaan, lapsella voi olla myös vaikeita ymmärtämisongelmia. Sujuvastikin puhuvan dysfaatikon ongelmana voivat olla puutteelliset kielen käyttötaidot, jolloin on aiheellista ottaa käyttöön vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja.

Dysfaattisen lapsen kommunikointivaikeuksia voidaan helpottaa eri tavoin. Puhetta tukevien ja/tai korvaavien kommunikaatiovälineiden (esim. viittomat ja pcs-kuvat) käyttö on paikallaan silloin kun lapsella on vaikeuksia tuottaa tai ymmärtää puhetta. Nämä välineet toimivat lapsen apuna niin kauan kuin lapsi niitä tarvitsee. Korvaavat kommunikointivälineet auttavat lasta ymmärtämään puhetta ja toisaalta ne auttavat lasta ilmaisemaan itseään. Korvaavia menetelmiä käytetään puheen rinnalla mahdollisemman paljon lapsen normaalissa kasvuympäristössä: kotona, päiväkodissa ja koulussa. Lapsen arkipäivää "kuvitetaan" sijoittamalla kuvia lähelle toimintaympäristöjä, josta ne ovat kätevästi käyttöön otettavissa.

Vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönotto ei estä puheen kehittymistä, päinvastoin. Koska dysfaattisen lapsen on vaikea hahmottaa kuultua, rytmittää ja pitää mielessä peräkkäisyyksiä on luonnollista, että hän käyttää kuuntelemisen tilalla enemmän näkemiseen perustuvaa tietoa. Visuaalinen kanava mm. helpottaa viestin keskeisen osan havaitsemista ja muistamista. Kielihäiriöinen lapsi pyrkii luonnostaan korvaamaan puheen puutteellista hahmottamista tai ymmärtämistä näkemiseen perustuvalla tiedolla. Näköön perustuvat keinot ovat usein lapselle luontevampia apuneuvoja kuin aikuiset tulevat ajatelleeksi, lisäksi asiaa helpottaa se, että kuvien käyttö on onneksi yleistynyt esimerkiksi päiväkodeissa kaikkien lasten käytössä.
Siirtyminen tilanteesta toiseen on dysfaattiselle lapselle vaikeaa, toiminnanohjauksessa on ongelmia ja kuvilla asioiden ja tilanteiden lohkominen osiin helpottaa lasta ymmärtämään ja myös ennakoimaan tulevaa. Tässä muutamia esimerkkejä kommunikoinnin helpottamiseksi:

Tukiviittomat ovat hyvä apu puheen ymmärtämisen ja tuottamisen tukemisessa, sillä näkemiseen perustuva visuaalinen hahmottaminen on monelle dysfaatikolle vahvaa aluetta. Lapselle viitotaan lauseen keskeinen sana tai keskeiset sanat. Viittomat tukevat ja rikastuttavat lapsen puheilmaisua ja auttavat sanojen unohtuessa. Viittomat väistyvät sitä mukaan, kun lapsi oppii vastaavat sanat. Tukiviittomien opetteluun vanhemmat voivat hakea koulutusta sopeutumisvalmennuksena.
   
[tuotekuva] Pictogrammit ovat yksinkertaisia mustavalkoisia helposti hahmotettavia kuvia. Usein lapselle tehdään oma pieni kirjanen, jossa on mm. viikon lukujärjestys tai hänelle tärkeitä asioita. Valokuvat, lehtikuvat ja piirtäminen ovat myös hyviä apukeinoja.
   
PCS-kuvat
Picture Communication Symbols (PCS) on Yhdysvalloissa kehitetty järjestelmä, joka koostuu yksinkertaisista kuvista, jotka on tarkoitettu kommunikoinnin tueksi. Mm. puheterapeutit käyttävät PCS-kuvia. Niitä on käytössä myös useimmissa päiväkodeissa, vaikka lapsilla siellä ei olisikaan puheen tai kielenkehityksen häiriöitä.
   
Bliss-symbolit TALO, AUTO, KORVA, SUU. Blisskieli
Blisskieli on kansainvälinen puhetta tukeva ja korvaava kommunikointikeino, jossa sanat korvataan piirrossymboleilla. Blisskielellä keskustellaan yleensä osoittamalla bliss-symboleja esimerkiksi kommunikointitaululta tai valitsemalla haluttu symboli tietokoneeseen asennetulla kommunikointiohjelmalla. Kuvassa bliss-symbolein talo ja auto.